Johanna Pöykön teosten lähtökohtana on kaksiulotteinen materiaali, valkoinen lakanakangas. Kangasta Pöykkö työstää serigrafialla kuvioimalla, maalaamalla ja jäykistämällä luoden installaatioita ja tilaan rakentuvia veistoksia. Osassa Pöykön teoksia metalliset rakenteet ovat osa teoksen muotokieltä ja visuaalisuutta.

"Samaan aikaan kun teen muotoa, katson syntyvää teosta kuin ei-esittävää kolmiulotteista maalausta. Teokseni kommentoivat ja tuovat esiin ihmisten välistä olemista ja vuorovaikutustilanteita.

Käyttämäni materiaali kantaa jo itsessään muistoja. Lähes jokaisella on kokemus puhtaissa lakanoissa nukkumisesta. Aika monella on kokemus myös peiton alle piiloutumisesta. Lakanakangas omaa pitkän historian ihmiskunnan vaatettajana ja suojaajana. Ihmiskunnan kehittyessä myös tietoisuuden tila asioista on lisääntynyt. Puuvillaan liitetään aiempaa enemmän pehmeiden ja nostalgisten arvojen lisäksi ristiriitaisia ajatuksia, jotka liittyvät sen viljelyn kuluttamaan veteen sekä sen vaatimien lannoitteiden ja rikkaruohomyrkkyjen sairastuttamiin maaperään ja viljelijöihin. Lakanakangas kantaa samanlaista taakkaa mukanaan kuin ihminen omassa kehossaan."