KUULUMISIA LIITOSTA JA AJATUKSIA TAITEILIJAJÄRJESTÖJEN TYÖSTÄ

Jenni Turunen
Jenni Turunen

Suomen kuvataidejärjestöjen liitto ei tänä vuonna saanut toiminta-avustusta Taiteen edistämiskeskukselta. Vuonna 2024 avustuksen määrä oli 20000 euroa. Toiminta-avustuksen piiristä tippui pois 26 sitä edellisvuonna saanutta järjestöä. Olemme liiton hallituksessa alustavasti puhuneet kielteisen rahoituspäätöksen kertovan tarpeesta uudistua ja karsia toimintoja, joiden vaikuttavuus on vähäistä.

Vuonna 2024 otimme jo useampia kehitysaskelia kuten suunnittelimme valtakunnallisen triennaali -näyttelykonseptin, jonka ensimmäinen näyttely toteutuu rahoituksen mahdollistuessa vuonna 2027 Kulttuurikeskus Poleenissa Pieksämäellä. Suunnittelimme blogialustan jäsenjärjestöjen yhteyden vahvistamiseksi, jonka polkaisemme käyntiin syyskauden alussa. Merkittävä on myös Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, joka auttaa jäsenjärjestöjä kuntayhteistyön kehittämisessä.

Olemmekin parhaillaan laatimassa jäsenjärjestöillemme kyselyä, joka tuottaa uutta tietoa taiteilijajärjestöjen kuntayhteistyön muodoista. Kuntien ja taiteilijajärjestöjen kuntayhteistyön muodot voivat vaihdella alueittain suuresti eikä niitä ole aiemmin valtakunnallisesti kartoitettu. Tiedon kerääminen on tärkeää, jotta taiteilijaseurojen merkitys, potentiaali ja mahdollisuudet tunnistetaan paikallisesti ja valtakunnallisesti, ja jotta seurat ja kunnat voivat kehittää yhteistyön malleja vastaamaan nykyisiä ja tulevaisuuden tarpeita.

Yhteistyön kehittämistä tukeaksemme järjestämme kartoituksen valmistumisen jälkeen yhdestä kolmeen ideointikeskustelua kunnille ja taiteilijajärjestöille. Keskusteluissa käydään läpi kartoituksen tuloksia ja pohditaan niiden soveltamista omassa kunnassa. Keskustelujen muotoa ajankohtaa ja suunnitellaan myös kevään aikana ja ne toteutetaan syksyllä.

Nyt tarve on kuitenkin vielä laajemmalle uudistumiselle. Teemme liitolle kevään aikana nelivuotissuunnitelman, jossa karsitaan niitä toimintoja, jotka eivät ole tarpeeksi vaikuttavia ja kehitetään uusia. Tarpeen on myös sopeuttaa liiton perustoimintaa merkittävästi. Onneksi liitolla on taloudellista puskuria, joka mahdollistaa kehittämistyön. Tavoitteena on esitellä alustavaa suunnitelma kevätkokouksessa.

Taiteen rahoitus on vähentynyt myös laajemmin. Taiteen tohtori Teemu Mäki on kirjoittanut esseekokoelmassaan Näkyvä pimeys (2005), että sosiaaliturva on Suomessa olennaisempi taiteen rahoitusmuoto kuin valtion ja kuntien määrärahat. Tämä lienee nykyisin yhä enemmän totta. Tällöin alueellisten ja ammattimaisten taiteilijajärjestöjen pienetkin palkkioperustaiset luottamustoimet ja työtehtävät helpottavat osaltaan kuvataiteilijoiden taloudellista tilannetta. Samalla taiteilijan on mahdollista verkostoitua ja kehittää ammatillista osaamistaan. Tällaisia tehtäviä voivat olla niin yhdistyksen puheenjohtajan ja sihteerin tehtävät kuin tehtävät yhdistyksen toiminnan kehittämisessä, projekteissa ja gallerian hoitamisessa.

Taiteilijajärjestö toteuttaa tarkoitustaan taiteilijoiden työskentelymahdollisuuksien edistämisestä tehokkaimmin, kun toiminta on taiteilijalähtöistä myös sen toteuttamisen tasolla. Vaikka tehtävät samalla voivat viedä aikaa taiteelliselta työltä, näkisin niiden myös helpottavan sitä. Tämä siksi, että ne helpottavat niin mahdollisuutta hankkia työvälineitä kuin huolta taloudellisesta tilanteesta. Se voi vapauttaa kapasiteettia luovaan ajatteluun.

Pitkän tähtäimen tavoitteena on toki hyvä olla taiteilijan työllistyminen ydintehtäväänsä eli taiteelliseen työhön, mutta sen mahdollistumiseen useammille kuin harvoille on vielä hurjan pitkä matka. Sillä matkalla taiteilijajärjestöt ovat merkittäviä toimijoita työllistäessään taiteilijoita erilaisiin tehtäviin. Lisäksi ne mahdollistavat kollegiaalisuutta, toteuttavat edunvalvontaa ja tuottavat näyttelymahdollisuuksia. Olen useamman taiteilijajärjestön jäsenenä kiitollinen vuosien mittaan saamistani työskentelyn mahdollisuuksista.

Kiitollinen olen myös Suomen taiteilijaseuralle pitkäjänteisestä työstä näyttelypalkkiomallin vakiinnuttamiseksi ja sen hiljalleen tapahtuvasta laajenemisesta Suomessa. Haluan kannustaa jäsenjärjestöjämme puhumaan sen puolesta, että taiteilijat saavat palkkion näyttelyiden eteen tehdystä työstä olipa kyseessä yksityis- tai ryhmänäyttely. Mahdollisuuteen maksaa näyttelypalkkio vaikuttaa moni asia eikä sen maksamiseen ole aina resursseja, mutta voimme kukin tahoillamme jakaa tietoa sen merkityksestä, ja maksaa mahdollisuuksien mukaan nimellinenkin palkkio kertomaan siitä, että taiteilijoiden tulee saada työstään korvaus.

Toivon koko kulttuurisektorille puhtia ja intoa tärkeään työhön,
Jenni Turunen, puheenjohtaja
Suomen kuvataidejärjestöjen liitosta